4.1.2006

Johdanto

Kysymys on muutoksenhausta jäljempänä Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen kappaleessa 7 selostettuun Helsingin hovioikeuden 31.12.2001 antamaan tuomioon työturvallisuusrikosta ynnä muuta koskevassa asiassa. Asian tausta on selostettu jäljempänä Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen kappaleissa 1 - 3, syyte työturvallisuusrikoksesta kappaleissa 4 ja 5, syyte vammantuottamuksesta kappaleessa 6 sekä alempien oikeuksien ratkaisut kappaleessa 7.

Perustelut

Syyte työturvallisuusrikoksesta

4. Virallinen syyttäjä on rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin, 7 §:n ja 8 §:n 2 momentin (578/1995), työturvallisuuslain (299/1958) 6 §:n 1 momentin (789/1976) ja 40 §:n 1 ja 2 momentin (144/1993) sekä koneiden turvallisuudesta annetun valtioneuvoston päätöksen (1314/1994) 6 §:n ja sen liitteen 1, kohtien 1.2.4, 1.2.5 ja 1.7.4 nojalla vaatinut A:lle rangaistusta työturvallisuusrikoksesta.

5. Syytteen mukaan A oli huhtikuun 1995 ja 17.11.1998 välisenä aikana Amada Promecan ITS 2 -merkkisen särmäyspuristimen maahantuoneen ja sen P Oy:lle luovuttaneen A Oy:n edustajana huolimattomuudesta laiminlyönyt huolehtia siitä, että puristimesta ei aiheutuisi tapaturman vaaraa ja se olisi ollut asianmukaisesti suunniteltu, valmistettu ja tarkastettu. Syytteen mukaan kone oli ollut vaarallinen ja määräystenvastainen, koska sitä oli asiaa koskevien määräysten vastaisesti voinut käyttää jalkapolkimella täydellä nopeudella eikä sen hätäpysäytyslaitteisto ollut toiminut määräysten mukaisesti. Lisäksi syytteessä lausuttiin, että A oli laiminlyönyt toimittaa asianmukaiset ohjeet koneen käyttöä ja huoltoa varten. Käyttöohje oli ollut ylimalkainen ja puutteellinen, koneen ohjauspaneeli erilainen kuin käyttöohjeen piirros eikä ohje ollut kokonaan suomenkielinen.

Syyte vammantuottamuksesta

6. Syyttäjä on rikoslain 21 luvun 10 §:n nojalla vaatinut A:lle rangaistusta myös 17.11.1998 tapahtuneesta vammantuottamuksesta. Syytteen mukaan A oli edellä selostetussa syytekohdassa kuvatussa vastuuasemassaan ja siinä selostetulla huolimattomuudellaan luovuttamalla P Oy:ssä käytettäväksi edellä mainitun särmäyspuristimen, jota oli voinut käyttää jalkapolkimella täydellä nopeudella ja jonka hätäpysäytyslaitteisto ei ollut toiminut edellytetyllä tavalla, sekä laiminlyömällä myöhemminkin koneen korjaamisen ja käyttäjän varoittamisen, osaltaan aiheuttanut B:lle vaikean vamman, kun tämä oli ollut avustamassa työnjohtaja C:tä koneen työkaluterien vaihdossa C:n pysäytettyä koneen hätäpysäyttimestä ja kone oli siitä huolimatta sen jalkapolkimeen vahingossa vaikutettaessa yllättäen tehnyt nopean puristusliikkeen, jolloin B:n kahdeksan terien välissä ollutta sormea oli mennyt poikki.

Alempien oikeuksien ratkaisut sekä A:n vaatimukset

7. Käräjäoikeus 19.1.2001 julistamassaan ja hovioikeus valituksenalaisessa, 31.12.2001 antamassaan tuomiossa lukivat A:n syyksi työturvallisuusrikoksen ja vammantuottamuksen. Hovioikeus, korottaen käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta, tuomitsi A:n mainituista rikoksista 50 päiväsakkoon. Lisäksi hovioikeus, alentaen käräjäoikeuden tuomitseman vahingonkorvauksen määrää, velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvauksena yhteensä 130 260 markkaa. Valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa A on vaatinut syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä.

8. A:n mukaan maahantuojalle ei ole saanut asettaa velvollisuutta itse varmistua siitä, että kone oli suunniteltu ja valmistettu hyväksyttyjen standardien mukaisesti silloin, kun kone oli varustettu CE-merkinnällä ja vaatimustenmukaisuustodistuksella sekä käyttö- ja huolto-ohjeilla. A katsoo, ettei suomalainen viranomainen tai tuomioistuin voi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 28 artiklan vastaisesti vaatia, että maahantuoja tarkastuttaa toisessa jäsenvaltiossa tyyppikatsastetun ja CE-merkinnöin varustetun koneen Suomessa. Maahantuojan velvollisuus rajoittui Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella ainoastaan sen varmistamiseen, että koneen valmistaja oli tyyppihyväksyttänyt koneen hyväksytyssä laitoksessa, varustanut koneen käyttö- ja huolto-ohjeilla sekä CE-merkinnällä sekä antanut koneesta EY-vaatimustenmukaisuustodistuksen.

Kysymyksenasettelu valituksen perusteella

9. Edellä kohdissa 4 ja 5 selostettu syyte työturvallisuusrikoksesta, jonka perusteella A on alemmissa oikeuksissa tuomittu rangaistukseen, pohjautuu teonkuvaukseltaan tuolloin voimassa olleen työturvallisuuslain 40 §:ssä säädettyihin maahantuojan velvollisuuksiin ja niiden väitettyyn laiminlyöntiin. Myös vammantuottamusta koskeva, edellä kohdassa 6 selostettu syyte, jonka perusteella A on alemmissa oikeuksissa tuomittu rangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen, pohjautuu syytteessä kuvatun huolimattomuuden osalta mainittuihin työturvallisuuslain 40 §:ssä asetettuihin velvollisuuksiin ja niiden väitettyyn laiminlyöntiin. A:n valituksen perusteella kysymys on ensisijaisesti siitä, voidaanko maahantuojalle asettaa syytteessä kuvatuin tavoin velvollisuus huolehtia koneen määräystenmukaisuudesta ja turvallisuudesta, vaikka kone on tuotu maahan toisesta EU:n jäsenvaltiosta ja se on maahan tuotaessa varustettu CE-merkillä ja EY-vaatimustenmukaisuustodistuksella.

Kansallinen lainsäädäntö koneen maahantuojan velvollisuuksista

10. Tekoajankohtana voimassa olleen työturvallisuuslain (299/1958) 40 §:n 1 momentin (144/1993) mukaan koneen maahantuojalla on velvollisuus huolehtia siitä, että esineestä, kun se luovutetaan maassa markkinoille tai käyttöön otettavaksi, ei tarkoitetussa käyttötarkoituksessaan aiheudu tapaturman eikä sairastumisen vaaraa (momentin 1 kohta), sekä siitä, että esine on suunniteltu, valmistettu ja tarvittaessa tarkastettu sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty tai määrätty (momentin 2 kohta). Maahantuojan velvollisuutena on myös huolehtia siitä, että esinettä seuraavat tarpeelliset suojalaitteet sekä tarvittavat merkinnät ja muut selvitykset esineen vaatimustenmukaisuudesta (momentin 3 kohta). Lisäksi työturvallisuuslain 40 §:n 2 momentin (144/1993) mukaan esineen ohella tulee toimittaa asianmukaiset ohjeet sen asentamista, käyttöä ja huoltoa varten.

11. Valtioneuvoston päätöksellä (1314/1994) on annettu tarkempia määräyksiä koneiden turvallisuudesta. Mainitulla päätöksellä on pantu kansallisesti täytäntöön asiaa koskevat Euroopan yhteisön direktiivit siltä osin kuin niistä johtuvien velvollisuuksien täyttämiseksi on tarvittu muita kuin laintasoisia säännöksiä.

12. Tekoajankohtana voimassa olleen rikoslain 47 luvun 8 §:n 2 momentin (578/1995) ja työturvallisuuslain (299/1958)6 §:n (789/1976) säännösten nojalla koneiden maahantuojaan on vastaavasti sovellettava, mitä työnantajan ja tämän edustajan vastuusta työturvallisuuslain (299/1958) 1 §:ssä (578/1995) on säädetty. Siten koneiden maahantuoja, vaikkei ole työnantaja, on voitu tuomita työturvallisuuslain 1 §:ssä (578/1995) säädetystä työturvallisuusrikoksesta edellä kohdassa 6 selostettujen työturvallisuuslain 40 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjen velvoitteiden rikkomisen vuoksi.

13. Sen jälkeen, kun hovioikeuden tuomio tässä asiassa on annettu, maahantuojan velvollisuuksia koskevissa säännöksissä on tapahtunut muutoksia. Työturvallisuuslaki (299/1958, jäljempänä myös vanha työturvallisuuslaki) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen on kumottu 1.1.2003 voimaan tulleella työturvallisuuslailla (738/2002, jäljempänä myös uusi työturvallisuuslaki). Uuden työturvallisuuslain 68 §:n 3 momentin mukaan kumottavan lain 40 §:n 1 - 3 momenttia oli kuitenkin sovellettava edelleen, kunnes erikseen toisin säädetään.

14. Uuden työturvallisuuslain säätämisen yhteydessä on muutettu myös rikoslain 47 luvun 8 §:n 2 momenttia (laki 739/2002). Lainkohdan mukaan mitä rikoslain 47 luvun 1 ja 7 §:ssä säädetään työnantajan ja tämän edustajan vastuusta, on vastaavasti sovellettava muun muassa työturvallisuuslain (738/2002) 7 §:ssä tarkoitettuihin henkilöihin ja heidän edustajiinsa. Viimeksi mainitussa säännöksessä lueteltuihin henkilöihin ei sisälly koneiden maahantuojaa.

15. Maahantuojan osalta vanhan työturvallisuuslain 40 §:n 1 - 2 momentissa säädetyt velvollisuudet ovat siten uuden työturvallisuuslain jälkeenkin olleet edelleen voimassa, mutta niiden rikkominen ei ole 1.1.2003 lukien ollut enää rangaistavaa työturvallisuusrikoksena.

16. Koska myös A:ta vastaan esitetty syyte vammantuottamuksesta on kuitenkin perustunut mainittujen, vanhan työturvallisuuslain 40 §:n 1 - 2 momentissa säädettyjen velvollisuuksien rikkomiseen ja nuo velvollisuudet ovat edelleen olleet voimassa, Korkein oikeus on 30.1.2004 pyytänyt asiassa jäljempänä selostettavan ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta sen selvittämiseksi, estääkö yhteisön oikeus mainittujen säännösten soveltamisen ja niiden asettamisen maahantuojan rikosoikeudellisen vastuun pohjaksi.

Koneen maahantuojaa koskeva Euroopan yhteisön lainsäädäntö

17. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 28 artiklaan perustuvan tavaroiden vapaan liikkumisen toteuttamiseksi sisämarkkinoita koskevalla yhteisön lainsäädännöllä on annettu tarkempia määräyksiä muun muassa koneita koskevan kansallisen lainsäädännön harmonisoinnista. Euroopan yhteisön neuvosto on 14 päivänä kesäkuuta 1989 antanut direktiivin 89/392/ETY koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseksi (jäljempänä konedirektiivi). Konedirektiiviin on myöhemmin tehty useita muutoksia (20 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/368/ETY, 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/44/ETY ja 22 päivänä heinäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/68/ETY). Mainitut direktiivit on kodifioitu ja korvattu 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (98/37/EY). Viimeksi mainitun direktiivin 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina direktiivin 98/37 vastaaviin säännöksiin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu

18. Korkein oikeus pyysi 30.1.2004 antamallaan päätöksellä nro 230 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua yllä mainitun konedirektiivin 98/37/EY tulkinnasta.

19. Yhteisöjen tuomioistuin on tuomiollaan 8.9.2005 (asia C-40/04) antanut pyynnön johdosta seuraavan ennakkoratkaisun:
1) Koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/37/EY säännökset estävät soveltamasta sellaisia kansallisia säännöksiä, joissa säädetään, että maahantuojan, joka tuo jäsenvaltioon toisessa jäsenvaltiossa valmistetun ja CE-merkinnällä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella varustetun koneen, on huolehdittava siitä, että tämä kone täyttää kyseisessä direktiivissä säädetyt olennaiset turvallisuus- ja terveysvaatimukset.
2) Kyseisen direktiivin säännökset eivät estä soveltamasta sellaisia kansallisia säännöksiä, joissa säädetään, että maahantuoja, joka tuo jäsenvaltioon toisessa jäsenvaltiossa valmistetun koneen, on velvollinen
- varmistumaan ennen koneen luovutusta käyttäjälle siitä, että kone on varustettu CE-merkinnällä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella, jonka mukana on sen käännös tuontimaana olevan jäsenvaltion kielelle tai yhdelle sen kielistä, sekä käyttöohjeilla, joiden mukana on niiden käännös kyseisen valtion kielelle tai kielille, ja
- toimittamaan, kun kone on luovutettu käyttäjälle, kaikki tarvittavat tiedot kansallisille valvontaviranomaisille ja tekemään näiden kanssa tarvittavaa yhteistyötä, jos tämä kone osoittautuu turvallisuuden tai terveyden kannalta vaaralliseksi, kunhan tällaiset vaatimukset eivät tarkoita maahantuojan velvoittamista varmistamaan itse, että kone on kyseisessä direktiivissä säädettyjen olennaisten turvallisuus- ja terveysvaatimusten mukainen.
3) EY 10 artiklaa ja EY 249 artiklan kolmatta kohtaa on tulkittava siten, että niissä ei kielletä jäsenvaltiota säätämästä rikosoikeudellisia seuraamuksia direktiivin 98/37 mukaisten velvoitteiden noudattamisen tehokkaaksi varmistamiseksi, kunhan nämä seuraamukset vastaavat niitä seuraamuksia, joita sovelletaan kansallisen oikeuden vastaavanlaatuiseen ja vakavuudeltaan samanlaiseen rikkomiseen, ja kunhan ne joka tapauksessa ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

20. Ratkaisunsa perusteluissa (kohta 44) yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei ole konedirektiivin rakenteen eikä varsinkaan sen 7 artiklan 3 kohdan mukaista lisätä niiden henkilöiden lukumäärää, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa koneiden vaatimustenmukaisuudesta. Direktiivin keskeisenä tavoitteena on yksinkertaistaa koneiden vaatimustenmukaisuuden selvittämistapoja, jotta koneiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla voitaisiin varmistaa mahdollisimman hyvin. Tämän tavoitteen saavuttaminen estyisi, jos valmistajan jälkeen myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toimivien henkilöiden, erityisesti koneita jäsenvaltiosta toiseen tuovien maahantuojien, voitaisiin myös katsoa olevan vastuussa näiden koneiden vaatimustenmukaisuudesta (kohta 45).

Korkeimman oikeuden johtopäätökset ennakkoratkaisusta

21. Edellä kohdassa 9 todetuin tavoin asiassa esitetyt syytteet ovat pohjautuneet vanhan työturvallisuuslain 40 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyihin maahantuojan velvollisuuksiin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa antaman ennakkoratkaisun perusteella on selvää, että vanhan työturvallisuuslain 40 §:n 1 momentissa asetetut velvollisuudet sille, joka tuo maahan toisessa EU:n jäsenvaltiossa valmistetun CE-merkinnällä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella varustetun koneen, eivät ole olleet Euroopan yhteisöjen oikeuden mukaisia. Sellaisen kansallisen säännöksen noudattamatta jättämisestä, joka ei ole yhteisön oikeuden mukainen, ei ole oikeutta tuomita kansallisen lainsäädännön perusteella rangaistusta (ks. esim. asia C-157/79 Pieck, tuomio 3.7.1980, Kok. 1980, s. 2171, Erityispainos V, s. 275, kohta 16). Syytteessä kuvattua velvollisuutta varmistua koneen turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta ei siten voida asettaa A:n rikosoikeudellisen vastuun perustaksi.

22. Sitä vastoin kansallisen lainsäädännön soveltamiselle ei ole estettä siltä osin kuin siitä johtuu asianmukaisesti CE-merkinnällä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella varustetun koneen maahantuojalle velvollisuus varmistua ennen koneen luovutusta käyttäjälle siitä, että kone on myös varustettu käyttöohjeilla, joiden mukana on ohjeiden käännös kyseisen valtion kielelle tai kielille.

Korkeimman oikeuden arviointi työturvallisuusrikosta koskevan syytteen osalta

Syytteen ja alempien oikeuksien tuomioiden oikeudellinen perusta

23. Edellä kohdassa 21 todetuin tavoin A on alemmissa oikeuksissa tuomittu työturvallisuusrikoksesta sellaisten velvollisuuksien rikkomisen vuoksi, joita hänen asemassaan olevalle maahantuojalle ei Euroopan yhteisöjen oikeuden mukaan saa asettaa ja joita siten ei ole saanut soveltaa A:n rikosoikeudellisen vastuun perustana.

Kansallisessa laissa hovioikeuden tuomion jälkeen tapahtuneet muutokset

24. Hovioikeuden tuomion jälkeen on myös tapahtunut edellä kohdissa 13 - 15 selostettu kansallisen lainsäädännön muutos, joka merkitsee, että maahantuojan osalta vanhan työturvallisuuslain 40 §:n 1 - 2 momentissa säädetyt velvollisuudet jäivät uuden työturvallisuuslain jälkeenkin edelleen voimaan, mutta niiden rikkominen ei enää 1.1.2003 lukien ollut rangaistavaa työturvallisuusrikoksena.

25. Tätä asiaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön ollessa vireillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kansallisessa lainsäädännössä on tapahtunut uusia muutoksia, jotka koskevat maahantuojan velvollisuuksia ja niihin liittyvää rikosoikeudellista vastuuta.

26. Vanhan työturvallisuuslain 40 §:n 1 ja 2 momentti, jotka uuden työturvallisuuslain 68 §:n 3 momentin nojalla jäivät 1.1.2003 jälkeenkin edelleen voimaan, kunnes erikseen toisin säädetään, on nyttemmin kumottu säädettäessä laki eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta (1016/2004). Tämä laki on tullut voimaan 1.1.2005, ja sen 14 §:n mukaan sanotulla lailla kumotaan työturvallisuuslain (738/2002) 68 §:n 3 momentti.

27. Koneen ja muun teknisen laitteen edelleen luovuttajan velvollisuuksista ovat siten 1.1.2005 lukien voimassa eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain säännökset. Lain 9 §:ssä säädetään teknisen laitteen edelleen luovuttajan velvollisuuksista. Pykälän mukaan markkinoille luovutetun teknisen laitteen edelleen luovuttajan on osaltaan varmistettava, että laite on turvallisuuden kannalta siten vaatimustenmukainen kuin se oli markkinoille luovutettaessa. Lisäksi tulee varmistaa, että asianmukaiset suomen- ja ruotsinkieliset ohjeet ovat laitteen mukana. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan muun muassa luovuttaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö sanotussa laissa säädetyn velvollisuutensa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laiteturvallisuusrikkomuksesta.

28. Samassa yhteydessä on muutettu myös rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohtaa ja 2 momenttia, sellaisina kuin ne olivat laissa 739/2002, 1.1.2005 voimaan tulleella lailla 1018/2004. Nyt voimassa olevan rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään, että sanotussa luvussa työturvallisuusmääräyksillä tarkoitetaan muun muassa eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annettuun lakiin sisältyviä tai sen nojalla annettuja säännöksiä, joita on noudatettava toisen suojelemiseksi. Rikoslain 47 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan mitä 1 ja 7 §:ssä säädetään työnantajan ja tämän edustajan vastuusta, on vastaavasti sovellettava muun muassa eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettuihin henkilöihin ja heidän edustajiinsa. Rikoslain 47 luvun 7 §:n mukaan sanotussa luvussa rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on.

29. Edellä kohdissa 26 - 28 mainitut lainmuutokset merkitsevät yhtäältä, että 1.1.2005 lukien maahantuojan velvollisuudet koneiden turvallisuuden osalta on määritelty toisin kuin sitä ennen, ja toisaalta, että maahantuojan osalta asetettujen velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuus työturvallisuusrikoksena, joka siis oli 1.1.2003 lukien poistettu, on palautettu siten, että laiteturvallisuutta koskevien maahantuojan velvollisuuksien rikkominen voi 1.1.2005 lukien tulla arvioitavaksi työturvallisuusrikoksena tai laiteturvallisuusrikkomuksena.

Rangaistavuuden poistamisen ja osittaisen palauttamisen merkitys

30. Koska koneen maahantuojan velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuus työturvallisuusrikoksena on lain mukaan ollut 1.1.2003 lukien kokonaan poistettu, mutta rangaistavuus on 1.1.2005 voimaan tulleilla säännöksillä osittain palautettu, on otettava kantaa myös siihen, mikä merkitys mainitulla seikalla on tämän asian ratkaisemisen kannalta.

31. Korkein oikeus toteaa, että tämä kysymys on asiaan vaikuttava vain siltä osin kuin työturvallisuusrikoksesta esitetyssä syytteessä tarkoitetut maahantuojalle asetetut velvollisuudet sinänsä ovat olleet Euroopan yhteisön oikeuden kannalta sallittuja ja vastaavan maahantuojan velvollisuuden rikkominen on nyt voimassa olevien säännösten mukaan rangaistavaa. Arviointi on siis tarpeen sikäli kuin syyte koskee velvollisuutta huolehtia siitä, että kone on varustettu käyttöohjeilla ja niiden käännöksellä.

32. Rikokseen sovelletaan 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin (515/2003) mukaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan sanotun pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Sanotuilla säännöksillä on kumottu rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §, sellaisena kuin se oli laissa 770/1990. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan jos tuomitsemishetkellä on voimassa toinen laki kuin tekohetkellä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Jos uusi laki on tullut voimaan vasta sen jälkeen, kun asia on ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa, muutoksenhakutuomioistuimen on sovellettava uutta lakia vain, milloin teosta uuden lain mukaan ei ole tuomittava rangaistusta tai milloin tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi olennaisesti ankarampaan lopputulokseen.

33. Koska koneen maahantuoja, joka on rikkonut koneen turvallisuuteen liittyviä velvollisuuksiaan, voidaan tällä hetkellä voimassa olevien säännösten mukaan tuomita rangaistukseen laiteturvallisuusrikkomuksesta tai työturvallisuusrikoksesta, rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin sen enempää kuin rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentinkaan (770/1990) sanamuodon mukaan ei näyttäisi olevan estettä arvioida, täyttääkö syytteessä kuvattu menettely joltakin osin laiteturvallisuusrikkomuksen tai työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön, vaikka työturvallisuuslain 40 §:n 1 - 2 momentin vastainen menettely on ollut koneen maahantuojaan nähden 1.1.2003 lukien työturvallisuusrikoksena kokonaan rankaisematon.

34. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin tai rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin (770/1990) säännöksissä ei kuitenkaan ole otettu huomioon esillä olevan kaltaista, poikkeuksellista tilannetta. Säännösten perusteena olevan lievemmän lain periaatteen ja rikoslain taannehtivan säätämisen kiellon voidaan kuitenkin katsoa edellyttävän, että syytetyn tulee saada rikosasian vireillä ollessa tapahtunut teon rangaistavuuden poistaminen hyväkseen, vaikka menettely niin ikään asian vireillä ollessa saatettaisiinkin uudelleen rangaistavaksi. Tämän periaatteen voidaan katsoa ilmenneen myös rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin (770/1990) toisen virkkeen ilmauksesta, jonka mukaan muutoksenhakutuomioistuimen oli sovellettava uutta lakia aina silloin, kun teosta ei uuden lain mukaan ollut tuomittava rangaistusta. Periaatteelle voidaan myös saada tukea kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklan sanamuodosta, jonka mukaan jos rikoksenteon jälkeen lailla säädetään sovellettavaksi lievempi rangaistus, rikoksen tekijän tulee päästä tästä osalliseksi. Tätä kantaa puoltaa myös se, että tuomitsemisen ajankohta usein riippuu osaksi sattumanvaraisista tekijöistä, joiden ei pidä koitua rikosasian vastaajan haitaksi. Tässä tapauksessa ratkaisun antamista on viivyttänyt ennakkoratkaisupyynnöstä johtunut asian vireilläolo Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Jollei mainittu käsittelyvaihe olisi ollut tarpeen, asia olisi mitä ilmeisimmin ratkaistu sen ajanjakson aikana, jona koneen maahantuojaa koskeva rangaistusvastuu ei ollut voimassa ja jolloin siis olisi ollut selvää, että syyte työturvallisuusrikoksesta olisi tullut hylätä.

35. Edellä mainituin perustein Korkein oikeus katsoo, että sekä rikoslain ajallista soveltamista koskevaa rikoslain 3 luvun 2 §:ää että tekohetkellä voimassa ollutta rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momenttia (770/1990) on tulkittava siten, että työturvallisuusrikosta koskevassa syytteessä tarkoitetun teon oltua rankaisematon asian ollessa muutoksenhaun vuoksi käsiteltävänä Korkeimmassa oikeudessa ei tuomitsemisen ajankohtana olevaa lakia voida soveltaa siltäkään osin kuin viimeksi mainitulla lailla on teon rangaistavuus palautettu. Koska tässä tapauksessa uusi rikoslain ajallista soveltamista koskeva säännös ei siten johda lievempään lopputulokseen, sovelletaan tekohetkellä voimassa ollutta rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momenttia (770/1990).

36. Edellä todetun vuoksi asiassa ei ole laillisia perusteita arvioida, täyttääkö työturvallisuusrikoksesta esitetyssä syytteessä kuvattu menettely 1.1.2005 voimaan tulleiden säännösten perusteella laiteturvallisuusrikkomuksen tai työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön siltä osin kuin teonkuvaus koskee käyttöohjeiden ja niiden käännöksen toimittamista koneen mukana.

Lopputulos työturvallisuusrikossyytteen osalta

37. Edellä kohdissa 21 - 23 ja 36 todetusta seuraa, että syyte työturvallisuusrikoksesta on hylättävä kaikilta osin.

Korkeimman oikeuden arviointi vammantuottamusta koskevan syytteen osalta

38. Tämän jälkeen asiassa jää arvioitavaksi, onko A syyllistynyt syytteessä kuvattuun vammantuottamukseen. Edellä jo todetuin tavoin (kohdat 6, 9, 16) myös vammantuottamusta koskevassa syytteessä on pohjana tekohetkellä voimassa olleen vanhan työturvallisuuslain 40 §:n 1 - 2 momentissa säädettyjen velvollisuuksien väitetty laiminlyönti.

39. Tässä asiassa annetusta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ilmenevin tavoin (edellä kohdat 19 - 22) koneen maahantuojalle ei saa asettaa velvollisuutta varmistua koneen määräystenmukaisuudesta ja turvallisuudesta silloin, kun se on varustettu CE-merkillä ja EY-vaatimustenmukaisuustodistuksella. Näin ollen ei ole laillisia perusteita katsoa A:n syyllistyneen myöskään vammantuottamukseen sillä syyttäjän esittämällä perusteella, että kyseisen särmäpuristimen käyttämisestä on aiheutunut B:lle vammoja, jotka osaltaan olisivat johtuneet A:n laiminlyönnistä varmistua koneen määräystenmukaisuudesta ja turvallisuudesta.

40. Vastaavasti A:lla ei ole ollut syyttäjän esittämällä tavalla velvollisuutta myöhemminkään korjata konetta ja varoittaa sen käyttäjää. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisussa todetaan, yhteisön oikeudesta ei johdu estettä sille, että CE-merkinnöin ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella varustetun koneen toisesta jäsenvaltiosta tuoneelle maahantuojalle asetetaan velvollisuus toimittaa kansallisille valvontaviranomaisille tarvittavat tiedot sekä tekemään näiden kanssa tarvittavaa yhteistyötä, jos maahantuojan luovuttama kone osoittautuu turvallisuuden tai terveyden kannalta vaaralliseksi. Tässä asiassa esitetyn syytteen perusteella ei kuitenkaan ole kysymys tällaisten, valvontaviranomaisiin nähden asetettujen velvollisuuksien rikkomisesta.

41. Kuten edellä kohdista 19 ja 22 ilmenee, konedirektiivi ei estä soveltamasta sellaisia kansallisia säännöksiä, joiden mukaan maahantuoja, joka tuo jäsenvaltioon toisessa jäsenvaltiossa valmistetun koneen, on velvollinen varmistautumaan siitä, että kone on varustettu käyttöohjeilla ja että niiden mukana on ohjeiden käännös kyseisen valtion kielelle tai kielille.

42. Särmäyspuristimen mukana olisi tullut toimittaa P Oy:lle alkuperäiset käyttöohjeet ja niitä vastaava suomenkielinen käännös. Tämän velvollisuuden täyttämisessä on väitetty olleen joitakin puutteita tai epätarkkuuksia.

43. Jotta tällaisten laiminlyöntien perusteella voitaisiin lukea asianomaisen syyksi vammantuottamus, edellytyksenä kuitenkin on, että B:n saamien vammojen voitaisiin katsoa ainakin osaksi aiheutuneen kyseisistä ohjeiden puutteellisuuksista.

44. Asiakirjoista ilmenee, että koneen mukana toimitettujen suomenkielisten ohjeiden mukaan työkalujen vaihto tulee suorittaa niin, että kone saatetaan virrattomaksi ohjaustaulussa olevalla avainkytkimellä niin, että se väännetään asentoon 1. Konetta on teriä vaihdettaessa käytetty kuitenkin niin, että se oli ollut asennossa 2, jolloin terien nopea liike jalkapolkimeen vaikutettaessa on ollut mahdollinen koneen ollessa pysäytettynä hätäpysäyttimestä. Suomenkielisissä ohjeissa on lisäksi kielletty käyttämästä konetta turvasuojukset poistettuna sekä asettamasta käsiä työkalujen väliin. Näitä menettelytapoja ei ollut noudatettu. Vahinko olisi todennäköisesti vältetty noudattamalla koneen mukana toimitettuja suomenkielisiä käyttöohjeita. Näin ollen ei voida katsoa, että maahantuojalle käyttöohjeiden osalta kuuluvien velvollisuuksien puutteellinen täyttäminen siltä osin kuin tässä tapauksessa on kysymys olisi vaikuttanut B:lle aiheutuneen vamman syntymiseen, sillä velvoitteen asianmukainen noudattaminen ei olisi estänyt B:n vammautumista.

45. Edellä esitetyin perustein A:n ei voida katsoa syyllistyneen vammantuottamukseen.

Vahingonkorvausvaatimukset

46. B:n esittämät vahingonkorvausvaatimukset ovat perustuneet vammantuottamusta koskevassa syytteessä esitettyyn teonkuvaukseen. Näin ollen myöskään vahingonkorvausvaatimusten hyväksymiseen ei ole perusteita.

Tuomiolauselma

Syyte työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Pekka Haapaniemi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn enemmistön perustelujen kohdat 1 - 23. Syyte työturvallisuusrikoksesta on hylättävä siltä osin kuin sen pohjana olleet kansalliset säännökset ovat Euroopan yhteisöjen oikeuden vastaisia.

Käyttöohjeiden osalta yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ilmenee, että jokaisen koneen mukana on sitä käyttöön otettaessa oltava käännös ohjeista sen maan kielellä tai kielillä, jossa konetta käytetään, ja alkuperäiset ohjeet ja että valmistajan tai koneen kyseiselle kielialueelle tuovan henkilön on tehtävä tämä käännös.

Käyttöohjeen antamisen laiminlyönti oli työturvallisuusrikoksena rangaistava teko syytteessä mainittuna ajankohtana. Vuoden 2005 alusta tällainen menettely rangaistaan joko työturvallisuusrikoksena tai laiteturvallisuusrikkomuksena rikoslain 47 luvun 1 §:n (1019/2004) tai eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004) 13 §:n mukaan.

Kun rangaistusvastuuta ei ole lievennetty, käyttöohjeita koskevan syytekohdan ratkaisemiseen on rikoslain 3 luvun 2 §:n perusteella sovellettava tekoajankohdan säännöksiä. Maahantuojalle asetettavia vaatimuksia harkittaessa on otettava huomioon myös EY-oikeuden sisältö. Sillä seikalla, että käyttöohjeiden antamisen laiminlyönti on välillä ollut vailla rangaistusuhkaa, ei ole merkitystä, kun se ei ole johtunut rangaistavuutta koskevien näkemysten muuttumisesta vaan ilmeisesti lainsäädäntöteknisistä seikoista.

Maahantuojan velvollisuutena on ollut toimittaa puristimen mukana alkuperäiset englanninkieliset käyttöohjeet sekä niistä tehty käännös. Esillä olevassa tapauksessa ei ole väitetty, ettei englanninkielisiä käyttöohjeita olisi annettu. Niiden ohella on annettu suomenkieliset käyttöohjeet, joiden kansisivulla todetaan "Väliaikainen Perustuu alkuperäiseen englanninkieliseen joka yksin on sitova". Kysymys on maahantuojan toimittamasta ja lyhentämästä suomenkielisestä versiosta, joka näyttää sisältävän muun muassa puristimen käyttöä, siihen liittyviä varotoimenpiteitä ja työkalun asennusta koskevat asiakokonaisuudet.

Asiassa on jäänyt selvittämättä, että valmistajan laatimat käyttöohjeet olisivat olleet sillä tavoin puutteellisia tai epäasiallisia, että maahantuojan olisi tullut ryhtyä niitä täydentämään tai korjaamaan. Sen sijaan on selvää, ettei osittainen käännös alkuperäisistä käyttöohjeista ole riittävä, vaan ohjeet olisi tullut kääntää kokonaisuudessaan ja siten, että käännöksestä olisi ollut mahdollista saada sama informaatio kuin alkuperäisistä käyttöohjeista.

Sikäli kuin kysymys on puristimen ohjauspaneelista, A on huomauttanut, että ATK-pohjainen ohjauslaitteisto paneeleineen on asennettu jälkikäteen toisen toimittajan toimesta. Käyttöohjeiden ja ohjauspaneelin vastaamattomuus ei siten ole ollut maahantuojan vastuulla.

A:n viaksi jää esitetyin tavoin puristimen käyttöohjeiden suomenkielisen käännöksen puutteellisuus. Kun käännös on kuitenkin käsittänyt puristimen turvallista käyttöä koskevat ohjeet, laiminlyöntiä on työturvallisuussäännösten tarkoitus huomioon ottaen pidettävä sen laatuisena, ettei syytteen hyväksymiselle ole perusteita.

Enemmistön tavoin hylkään syytteen vammantuottamuksen ja vahingonkorvauksen osalta, koska vastuun perustavaa syy-yhteyttä A:n menettelyyn ei ole osoitettu.